JOULUKATU ELI KUOKKAVIERAS
SYNTYMÄPÄIVÄKESTEISSÄ
Kuvan syntyhistoriaan liittyy näyttelijä Tarmo Manni. Kari ja Tarmo Manni olivat törmänneet toisiinsa Helsingissä joulun alla ja jääneet hetkeksi tarkkailemaan kiireistä Aleksanterinkatua. Kari intoutui pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos Jeesus yhtäkkiä ilmestyisi keskelle joulukatua.
- "Pitäisi piirtää sellainen kuva", Kari pohdiskeli.
- "Et ikinä uskaltaisi!", väitti siihen Tarmo Manni.
- "Katso huomisen lehdestä", uhosi Kari ja kiirehti työhuoneelleen.
Joulukatu ilmestyi Helsingin Sanomissa 22.12.1954. Kuva kosketti aivan erityisellä tavalla suomalaisia siitä yksinkertaisesta syystä, että kuva toi Jeesuksen kerjäämään liian tunnistettavaan ympäristöön. Ei tarvinnut olla helsinkiläinen, että tunnisti Suomen tunnetuimman joulukadun, sen olemassaolevat rakennukset ja jouluvalot. Ajankohtaisuutta lisäsivät vuonna 1954 käytössä olleet automallit ja ihmisten ajanmukainen pukeutuminen. Jeesus kerjää pää painuksissa ja saa osakseen vain ohikulkijoiden vihaisia katseita.
Kuva on innoittanut monenlaisiin reaktioihin vuosien saatossa. Ehkä mielenkiintoisin on Pave Maijanen säveltämä kaunis laulu nimeltä "Kuokkavieras", jonka sanat on kirjoittanut Karin kuvan innoittamana Hector. Paven "Kuokkavieras" on vuodelta 1991 - se on siis tehty liki neljäkymmentä vuotta piirroksen ilmestymisen jälkeen.
Valitettavasti "Joulukadun" alkuperäistä piirrosta ei ole museon kokoelmissa. Vuonna 1960 Kari kutsuttiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan eräänlaiselle luento- ja palkintomatkalle: Kari oli herättänyt läpi 1950-luvun suurta huomiota erityisesti rapakon tuolla puolella Neuvostoliittoa arvostelevilla piirroksillaan. Amerikkalaiset arvostivat sitä, että piskuisesta Suomesta tulee piirtäjä, joka uskaltaa kaiken kylmän sodan ja suomettumispolitiikan keskellä sanoa suorat sanat.
Yksi Karin kohde Amerikan reissulla oli Montrealissa sijaitseva McGillin yliopisto, jonne hänet oli kutsuttu luennoimaan. McGillin yliopiston rehtori herra F. Cyril James kutsui luennon jälkeen Karin ja hänen Lippe-vaimonsa luokseen illanviettoon. Kari on kertonut tapauksesta omaan hersyvään tyyliinsä kirjassa "Löysin lännen".
Jostakin syystä – mitä kirja tai perimätieto ei kerro – Karilla on ollut "Joulukadun" alkuperäinen piirros mukanaan ja hän lahjoitti sen rehtorille. Niinpä Suomen kaikkien aikojen kuuluisin pilapiirros jäi Montrealiin. Muutamista yrityksistä huolimatta en ole saanut selville, missä piirros on ja arvostiko herra James – "jolla oli suuret ystävälliset hampaat, joissa tupakasta johtuen oli samanlainen miellyttävän keltainen patina kuin Leonardon maalauksissa" – piirrosta niin paljon, että olisi säilyttänyt sen tuleville sukupolville.
Karin piirros F. Cyril Jamesista kirjassa Löysin lännen
Mutta miksi juuri tämä piirros pysyy koko ajan ihmisten mielissä? Kai siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvan ajankohtaisuus vain kasvaa vuosi vuodelta. Mitä luulette tänä vuonna, miten monta vihaista katsetta Aleksanterinkadulla kerjäävä ihminen saa osakseen?
