Koiviston lausahduksesta lähtien toimittajat muuttuivat sopuleiksi Karin piirroksissa. Jollain tavalla tämä muoto myös vapautti Karin irvailemaan entistä enemmän medialle, sillä sopulikuvia ilmestyi jatkossa säännöllisesti, kun aikaisemmin toimittajakunta esiintyi Karin kuvissa vain harvakseltaan.
Karin suhde mediaan oli hullunkurisen ambivalentti. Hän oli itse osa sitä, mutta silti hän oli äärimmäisen mediakriittinen ja asetti itsensä toimittajakunnan ulkopuolelle. Pilapiirroksissaan Kari kommentoi toimittajia, lehdistöä ja mediamaailmaa samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin ilmiötä: riippumattomana yksinajattelijana.
Karin sopulipiirrokset ovat usein viiltävän osuvia. Oletan, että myös toimittajat itse osasivat nauraa näille piirroksille. Ehkä joku saattoi jopa tuntea pienen piston sydämessään, esimerkiksi yllä olevaa kuvaa lukiessaan – ettei vain piirrokseen olisi kiteytettynä ihan todellinen käytäntö?
Sopulipiirrosten muoto on vakio: kuvassa on kaksi sopulia, iso ja pieni. Iso on vähän kokeneempi ja opastaa pienempää alan tavoille, ja pieni kyselee kysymyksiä, joihin iso ei halua vastata. Pienen sopulin kysymysten kautta Kari selvästi tuo esiin omia mielipiteitään. Tämän voi huomata esimerkiksi piirroksista, joissa kommentoidaan Suomen hakeutumista Euroopan Unionin jäseneksi.
Karin EU-kriittiset piirrokset ovat sikäli mielenkiintoisia, että Helsingin Sanomat oli julkisesti EU-jäsenyyden puolella ja lobbasi jäsenyyttä avoimesti jutuissaan. Karin pilapiirrosten pikkusopulin näennäisen viattomat kysymykset olivat siis likipitäen lehden ainoat kriittiset kommentit jäsenyyttä vastaan.
Osasi Kari toki nälviä toimittajia muutenkin. Ikuisena Neuvostoliitto-kriitikkona Kari ei voinut sietää minkäänlaista nöyristelyä itänaapuria kohtaan. Neuvostoliiton pääsihteerin Mihail Gorba tsovin vierailun aikaan vuonna 1989 Kari näpäytti lehdistöä liiallisesta valtiomiehen palvonnasta.
Kari naureskeli myös lehdistön ikuiselle optimismille. Juttuja seuraamalla saattoi luulla, että Suomi on joka vuosi ennakkosuosikki kaikissa missi- ja laulukisoissa, vaikka lopputuloksissa Suomi keikkui aina häntäpäässä.
Saman jutun vatvominen päivästä toiseen oli Karin mielestä myös toimittajien laiskuutta. Karin alla olevasta kuvasta voimme päätellä, että keväällä 1987 ei paljon muusta puhuttu kuin "Jumalan teatterin" skandaalista ja Matti Nykäsestä.
Tiesittekö muuten, että sopulilaumalla ei ole johtajaa? Se asia oli selvinnyt presidentti Mauno Koivistolle vasta jälkeenpäin.
